Käsi- ja taideteollisuuden asiasanaston 1. painoksen yhteistyöosapuolet:

Helsingin yliopiston bibliografinen osasto/Yleisen suomalaisen asiasanaston toimituskunta:

Eeva Kärki

Helsingin yliopiston käsityönopettajan koulutuslinjan kirjasto:

Marja Kukkonen

Kuopion yliopiston kirjasto:

Liisa Salmi

Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemian sanastotyöryhmä:

Erityistekniikoiden ala:

Raili Mähönen

Keramiikka-ala:

Heikki Jylhä-Vuorio

Kuvallinen ilmaisu:

Helena Rinta-Jouppi

Materiaalioppi, kemia:

Kaisa Klemola

Muotoiluala:

Martti Joenpolvi

Tekstiiliala:

Jaana Kohvakka

Eeva Porkka

Vaatetusala:

Eeva Kaarakka

Taito- ja tutkimuskeskus/yhteisalat:

Kaisa Holopainen

Martti Joenpolvi

Mirja Kälviäinen

Tarja Reittu

Pirkko Tenkama

Anne Tossavainen

Käsi- ja taideteollisuuden asiasanaston 2. painoksen asiasanastotyöryhmä:

Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemian sanastotyöryhmä:

Erityistekniikoiden ala:

Riitta Junnila-Savolainen

Kaija Mäklin

Anne Tiikkala

Graafinen suunnittelu:

Heli Reinikainen

Keramiikka-ala:

Heikki Jylhä-Vuorio

Kuvallinen ilmaisu ja viestintä:

Helena Rinta-Jouppi

Materiaalioppi, kemia:

Kaisa Klemola

Muotoiluala:

Martti Joenpolvi

Juhani Kesola

Hannu Oksanen

Tekstiiliala:

Jaana Kohvakka

Eeva Porkka

Vaatetusala:

Auli Ilmola

Terminologia kokonaisuutena:

Tellervo Krogerus

Mirja Kälviäinen

Riitta-Liisa Leskinen

Anne Mikkanen

Kirsi Nevalainen

1. painoksen saatteeksi

Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa aloitettiin järjestelmällinen, kaikki oppilaitoksen eri kokoelmiin kertyvät dokumentit huomioon ottava käsi- ja taideteollisuusalan sanastotyö vuonna 1983. Aiemmin luokittelu- ja luettelointityötä oli tehty oppilaitoksen kirjastoa sekä yksittäisiä ammatillisia erikoiskokoelmia kuten värjäysreseptejä, materiaaliopin aineistoja, vanhaa opetusmateriaalia ja esineistöä, kuva-aineistoa, lehtileikkeitä ja opinnäytetöitä varten. Tilanne oli tehdyn selvityksen mukaan samankaltainen kuin 1980-luvun alussa muissakin alan kokoelmia ylläpitävissä museoissa, oppilaitoksissa tai yhdistyksissä.

Koko 1980-luvun ajan jatkettiin Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa kokoelmatoimen systematisoimista sekä tiedontallennus-, haku- ja siirtojärjestelmien laatimista vastaamaan nykyaikaisia kansallisia ja kansainvälisiä tarpeita. Erityisesti vuonna 1984 perustettu Käsityöperinnearkisto ja vuonna 1988 yleisölle avattu Tieto- ja tutkimuskeskus ovat esimerkkejä tästä kokoelmatoimen kehittämistyöstä. 1980-luvun puolivälistä lähtien on määrätietoisesti ollut tavoitteena luoda monimuotoisille museo-, arkisto- ja kirjastodokumenteille yhteinen kokoelmatietokanta, joka on käännösohjelmin yhteensopiva mm. tieteellisissä kirjastoissa käyttöön otetun VTLS-järjestelmän kanssa. Vuonna 1991 tietokantaohjelmaa kehitettiin perusteellisesti siten, että tietojen rekisteröiminen, haku ja siirrot tulivat mahdollisiksi kokoelmatietokannassa sekä asiantuntija- ja kontaktirekisterissä. Näiden tietokantojen käyttöön ottaminen vaati asiasanamateriaalin kokoamista nyt käsillä olevaksi sanastoksi.

Syksyllä 1992 Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa yhdistettiin perustetun Taitemia palveluyksikön ja Tieto- ja tutkimuskeskuksen palvelut. Nimi muutettiin Taito- ja tutkimuskeskukseksi. Tässä yhteydessä julkistettiin myös tietokantaohjelmat. Taitemiaan alkoi heti tulla niin paljon kyselyjä käyttöönotetuista tietokannoista ja tehdystä sanastotyöstä, että nykyisessä vaiheessa oleva asiasanasto katsottiin hyödylliseksi julkaista koekäyttöön kentältäkin saatavan palautteen toivossa.

Käsi- ja taideteollisuuden asiasanasto on Yleisen suomalaisen asiasanaston rinnalle laadittu alansa suomenkielinen erikoissanasto. Käsi- ja taideteollisuusakatemia kokoaa sanastoa yhteistyössä Yleisen suomalaisen asiasanaston toimituskunnan kanssa. Sanaston ohjetekstit noudattelevat Yleisen suomalaisen asiasanaston kokeilupainoksen ohjeistoa. Molempia sanastoja korjataan ja täydennetään jatkuvasti. Yleisen suomalaisen asiasanaston uuden painoksen ilmestyttyä vuonna 1994 on tarkoitus verrata ja korjata sekä ohjeistot että sanastot yhteensopiviksi.

Käsi- ja taideteollisuuden asiasanasto on sanastotyön tässä vaiheessa muotoutunut niiden erikoisalojen puitteissa, jotka Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa on edustettuna tai joiden aineistoa oppilaitoksen kokoelmat sisältävät. Sanasto on koottu käyttötarpeiden mukaan, käytännönläheisesti, mistä johtuvat myös sen puutteet ja tieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna virheet. Jatko vaatii sekä käsityön ja muotoilun että taideteollisuuden tieteellistä käsitteiden määrittelyä, terminologiatyötä. Sanastoa on aiheellista tarkastella tästedes käsityötieteen ja sen lähitieteiden näkökulmasta.

Sanasto ei nykyisellään ole hierarkia- tai tarkkuustasoltaan yhtenäinen eri käsi- ja taideteollisuuden erikoisaloja keskenään verrattaessa, mikä johtuu osittain käsi- ja taideteollisen alan sanojen käytön kirjavuudesta. Esimerkiksi samoja termejä käytetään eri materiaaleista tai eri tekniikoista. Tietokoneohjelma on jo osoittanut joukon puutteita, koska sanojen merkityssisältöjä ei ole ohjelmaan määritelty. Tästä syystä asiasanaston kehittäminen on varsin haastava mutta myös välttämätön tehtävä, jossa tarvitaan koko käsi- ja taideteollisuuskentän apua. Tällä tavoin on mahdollista luoda käyttökelpoinen asiasanasto ja terminologia palvelemaan yhä tarpeellisempia tiedontallennus- ja informaatiopalveluja.

Kuopiossa 22.12.1992

rehtori Eija Vähälä

2. painoksen saatteeksi

Käsi- ja taideteollisuuden asiasanaston nyt julkaistava toinen painos on vuonna 1992 julkaistun kokeilupainoksen täysin uudistettu laitos. Helsingin yliopiston kirjaston julkaisema Yleisen suomalaisen asiasanaston kokeilupainos ilmestyi vuonna 1988 ja ensimmäinen varsinainen painos vuonna 1994. Taideteollinen korkeakoulu julkaisi Taideteollisuuden asiasanaston vuonna 1995. Käsi- ja taideteollisuuden asiasanaston kokeilupainosta korjattaessa sitä toisaalta täydennettiin käytännössä ilmenneiden tarpeiden mukaan, toisaalta yhdenmukaistettiin valtakunnallisesti tehdyn muun asiasanastotyön edistyessä.

Käsi- ja taideteollisuusalan tutkimus on 1990-luvulla ollut vilkasta. Käsityötieteen syventävien opintojen tutkielmat käsittelevät läheisesti käsi- ja taideteollisuusalan aihepiirejä. Käsityötieteessä, taideteollisuudessa ja niille läheisillä tieteenaloilla on ilmestynyt muutamia väitöskirjoja, joissa on selvitetty myös sanasto-ongelmia ja terminologiaa. Lapin yliopistossa on aloitettu yliopistotasoinen käsi- ja taideteollisuusalan koulutus.

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden tasoa on viime aikoina pyritty nostamaan ammattikorkeakoulututkinnon edellyttämälle tasolle. Opinnäytetöiden sisältöä ja tavoitteita koskevissa keskusteluissa on kuitenkin usein päädytty siihen, että tutkimuksen painopiste on erityisesti soveltavassa tutkimuksessa ja ammatillisissa projekteissa. Näissä hankkeissa tarvittava tieto on monimuotoista: kuvia, ääntä, tekstiä, piirroksia sekä materiaali- ja rakennenäytteitä. Tutkimusten tulokset ja niiden dokumentointi ja tallentaminen on siten monenkirjavaa.

Projektitutkimus lisää opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä, jonka edellytyksenä on mahdollisuus nykyaikaisen informatiikan avulla hakea ja löytää työskentelyn mahdollistavia aineistoja sekä aineistojen vaivaton saatavuus. Yksi koulutuksen päämäärä on itsenäisesti eri projekteihin tietoa etsivä ammattilainen.

Käsi- ja taideteollisuusalan nopeasti muuttuvaan ja luovaan luonteeseen kuuluu julkaistun kirjallisen aineiston vähyys; kenties sitä ei ole edes mielekästä tuottaa runsaasti. Tiedonhankinta kohdistuukin useimmiten painamattomiin lähteisiin, kuviin ja esineistöön. Tällaisen aineiston järjestäminen hakukelpoiseksi valtakunnallisesti vaatii apuvälineeksi asiasanastoa. Asiasanastotyön kaltainen järjestävä toiminta, jolla mahdollistetaan jo olemassa olevan sekä tulevaisuudessa syntyvän laajan ja monipuolisen aineiston saatavuus opiskelijoille, opettajille ja ammatinharjoittajille, onkin todettu käsi- ja taideteollisuusalalla tärkeäksi.

Käsi- ja taideteollisuuden asiasanaston kokeilupainos on monista puutteista ja virheistäkin huolimatta valtakunnallisesti todettu hyödylliseksi. Julkaisua on tilattu sekä alan oppilaitoksiin ja museoihin että tieteellisiin ja maakunnallisiin kirjastoihin. Asiasanastoa on käytetty Yleisen suomalaisen asiasanaston rinnalla käsi- ja taideteollisuusalan aineistoja indeksoitaessa.

Sanaston toisen painoksen lähtökohtana on ollut ensimmäinen kokeilupainos. Toisen painoksen toimitustyö on tehty Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa, jossa ammatillisissa ongelmissa on neuvoteltu eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Kokeilupainoksesta saatu valtakunnallinen palaute on pyritty mahdollisuuksien mukaan huomioimaan korjatussa toisessa painoksessa.

Aikuiskoulutusosaston johtaja FT Mirja Kälviäinen oli ensimmäisen painoksen päätoimittaja ja on ollut toisen painoksen asiasanastotyössä organisoijana ja neuvonantajana.

Suomen kielen lehtori dosentti Tellervo Krogerus toimii Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa opinnäytetöiden asiasanoituksen ohjaajana. Hän on toiminut yhtenä uudistetun sanaston vastuuhenkilöistä ja paneutunut erityisesti sanaston kielen sekä terminologian ja sen hierarkiatasojen tarkastukseen.

Informaatikko FM Riitta-Liisa Leskinen on ollut aiemmin mukana käsi- ja taideteollisuusalan ja taiteen bibliografiatyössä sekä Taideteollisen korkeakoulun sanastotyössä. Käsi- ja taideteollisuuden asiasanaston toista painosta valmistettaessa hän on toiminut tärkeänä terminologiatyön asiantuntijana.

Informaatikko Anne Mikkanen on selvittänyt asiasanoituksen ongelmia käytännön tiedontallennuksen näkökulmasta. Hän on lisäksi ollut yhteydessä ammatillisissa ongelmissa eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja hoitanut sanaston käytännön toimitustyön.

Opetushallitus myönsi apurahan jatkotyöskentelyyn asiasanaston toisen painoksen valmistamiseksi. Sanaston ylläpito jatkuu siten, että kansioon toimitetaan tarvittaessa korjattuja ja tarkistettuja irtolehtiä. Asiasanaston välttämättömään ja varsin haastavaan kehittämiseen tarvitaan edelleenkin koko käsi- ja taideteollisuusalan kentän yhteistyötä.

Kuopiossa 22.4.1997

rehtori Eija Vähälä