Työn tavoitteena on ollut suunnitella ja toteuttaa tanssipuvustus tanssiteatteri Kekäläinen & Companyn syksyn 2001 tuotantoon Uhri-Sacre, ja analysoida puvustusta semioottista tutkimusvälineistöä käyttäen. Puvutuksen päätarkoituksena on ollut luoda merkityksiä tanssiteokseen. Opinnäytetyössä esitellään puvustuksen viitekehys suunnittelun lähtökohtana puvustus on osa kokonaisuutta, johon kuuluvat oleellisesti koreografi, tanssijat sekä muu työryhmä, lavastus, valot, musiikki ja itse koreografia - tanssi. Uhri-Sacresa tärkeä lähtökohta on ollut lisäksi uhrin teema, jota koko teos käsittelee. Suunnittelun lähtökohtien lisäksi esitellään semiotiikan peruskäsitteistö sekä semioottinen analyysimalli, jolla pureudutaan valmiiseen puvustukseen. Semiotiikkaa merkkien ja merkitysten tutkimiseen. Semiotiikka nähdään työssä analyysivälineenä, keinona tarkastella omaa suunnittelutyötä ja eritellä merkitysyksiköt, jotka vaikuttavat puvustuksen lopputulokseen. Tärkeiksi nousevat Roland Barthesin pukeutumisen kielioppi ja Alison Lurien semioottinen sovellutus, jossa pukeutumista tarkastellaan kielijärjestelmänä. Puvustus vertautuu siis puhuttuun kieleen viestintäjärjestelmänä. Pukeutumisen kielijärjestelmässä pukeutujat toimivat sekä puhujina että kuuntelijoina - puvustuksessa puhuu sekä suunnittelija että roolihenkilö, ja viestejä vastaanottaa katsoja. Tässä tapauksessa suunnittelija toimii itse omien lausumiensa tulkitsijana. Tanssipuvustuksen suunnitteluprosessi esitetään kehittyvien luonnosten ja niiden analyysin kautta. Lopullista, toteutettua puvustusta tarkastellaan semiotiikan välineillä. Lopputuloksena nähdään, että merkitysyksiköitä pystytään eristämään semioottisen mallin mukaisesta tanssipuvustuksesta, ja että näiden merkitysten synty pystytään myöskin jäljittämään ja analysoimaan semiotiikan välineillä. Työn raporttiosassa ei puututa millään tavalla puvustuksen kaavoitukseen tai toteutukseen, sillä pääpaino on ollut suunnitteluprosessin kuvauksessa ja merkitysyksiköiden etsimisessä. Opinnäytetyö on subjektiivinen sukellus tekijän omien suunnitelmien maailmaan. Tekijä toteaakin, että merkitykset ovat olemassa ilman semiotiikkaakin, mutta niiden analysoiminen ei kenties onnistuisi - semiotiikka nähdään hyvänä analyysikeinona eritellessä omaa työtä ja luotuja merkityksiä.