Opinnäytetyön lähtökohtana oli tarkastella käsitteiden koru, asuste ja vaate välisiä rajoja, eroja ja yhtäläisyyksiä, teorian ja konkreettisen artefaktin avulla. Työssä pyrittiin kartoittamaan ko. käsitteiden moniselitteisyyttä ja kyseenalaistamaan vallitsevia käsityksiä, joita sanoilla tarkoitetaan. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, miksi tietty artefakti (ihmisen luoma keinotekoinen asia tai esine) mielletään ihmiskehon päällä joko koruksi, asusteeksi tai vaatteeksi. Tarkastelun kohteena olivat artefaktit, jotka ovat irrotettavissa kehosta ollen silti olemassa sen jälkeenkin. Työn ulkopuolelle rajautui näin ollen esimerkiksi tatuoinnit, lävistäminen, ihon kuvioiminen arpeuttamalla sekä vartalomaalaukset. Tekijän toteuttamassa artefaktissa tuli yhdistyä korun, asusteen ja vaatteen käsitteiden ominaisuuksia, jolloin se olisi vaikeasti ja moniselitteisesti määriteltävissä. Tekijän oman käsiteanalyysin pohjaksi työssä perehdyttiin ko. käsitteiden sanakirjamääritelmiin sekä pukeutumisen ja koristautumisen perusteorioihin. Tätä tukemaan kerättiin kuvamateriaalia artefakteista, joiden määritteleminen on vaikeaa. Teorian ja kuvien keinoin pyrittiin löytämään yksinkertaistaviakin määritelmiä muun muassa artefaktien funktioista, materiaaleista, koosta sekä sijainnista kehossa. Työn edetessä havaittiin, ettei yksiselitteisiä ja kattavia määritelmiä käsitteille ole välttämättä edes olemassa. Tästä johtuen työssä keskityttiin esittämään ajatuksia herättäviä kysymyksiä ja näkökulmia absoluuttisten vastausten etsimisen ja antamisen sijaan. Käsitteiden rajojen analysoinnin jälkeen tehtiin yhteenveto ominaisuuksista, joita vaikeasti määriteltävän artefaktin tulee ilmentää. Olennaisimmaksi ominaisuudeksi osoittautui artefaktin muunneltavuus, jolloin artefaktin määrittäminen funktion, koon ja sijainnin suhteen vaikeutuu entisestään. Nauhamaisen artefaktin materiaaleiksi valittiin 925 -hopea ja villa tarkasteltujen määritelmien ja tekijän osaamisalueen mukaisesti. Opinnäytetyön lopuksi valmista artefaktia verrattiin lähtöpisteeseen eli sanakirjamääritelmiin sekä pukeutumisen ja koristautumisen teorioihin. Artefaktin visiointi kehon osaksi valokuvin ovat olennainen osa vertailua ja lopullista yhteenvetoa. Tämän tuloksena todettiin, että artefakti täyttää sekä korun, asusteen että vaatteen käsitteet pienin varauksin ja on havainnollistava osoitus käsitteiden rajojen liukuvuudesta. Tekijä arveli artefaktin kehoonsa liittävän henkilön olevan vapaa kutsumaan toteutettua artefaktia haluamallaan tavalla.